Siirry sisältöön
Salesvationin päivän toisessa puheenvuorossa estradille asteli kaikkien tuntema Sami ”Musti” Jauhojärvi. Tuo periksiantamaton huippu-urheilija ja hiihtäjä, joka toi suomalaisen hiihdon takaisin kansan suosioon Lahden skandaalin jälkeen. Ennakkoon minulla oli kovat odotukset Samin puheenvuorosta – Olinhan minäkin lähes YT:n (Ylitornion) miehiä ja intohimoinen penkkiurheilija.
Samin puheenvuoron teemana oli voittaminen, mitä hän peilasi uraansa mielestäni onnistuneesti. Kuten varmasti kaikilla huippu-urheilijoilla, on Samillakin ollut ylä- ja alamäkiä matkallaan olympiavoittajaksi. Hänen mukaansa tärkeimmät kohdat menestymiseen olivat kuitenkin suunnitelma, sitoutuminen, osaava organisaatio, analyysi, kokonaisuus sekä oppimisprosessi. Näiden kautta Jauhojärvi kertoi urastaan ja urheilijan arjesta.
Suunnitelma on huippu-urheilussa kaiken lähtökohta. Se määritellään hyvinkin tarkasti noin 9-10 kuukaudeksi eteenpäin, mutta se voi toki muuttua, mikäli tilanteet ympärillä muuttuvat. Luonnollisesti tavoitteet ohjaavat suunnitelmaa ja, jos esimerkiksi jokin tietty ominaisuus halutaan muuttaa aseeksi, on sen eteen tehtävä töitä suunnitelmallisesti noin kolme vuotta.
On sanomattakin selvää, että urheilijan on tehtävä suuria uhrauksia menestyäkseen kansainvälisellä tasolla. Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä, etteivät nämä uhraukset liittyneet ainoastaan urheilijaan itseensä, vaan myös tämän perheeseen ja lähipiiriin. Esimerkiksi Samin lapset eivät saaneet käydä kisakaudella ystäviensä luona mahdollisten pöpöjen ja flunssien vuoksi. Myös kotona oli pärjättävä, vaikka perheen mies oli matkoilla suuren osan vuodesta. Kaikki, mitä hän teki, olivat sidoksissa hiihtoon ja siinä menestymiseen. Oli siis oltava sitoutunut, mutta samalla hyvin itsekäs.
Perheen lisäksi olympiavoittajamme taustalla on ollut suuri tiimi omien alojensa ammattilaisia eli osaava organisaatio. Koska kilpailu maailman huipulla on kovaa, on urheilijan keskityttävä työn tekemiseen. Harjoitusmäärän noustessa tiimi taustalla tukee ja helpottaa urheilijan arkea. Sami sanoikin olleensa suorituskykynsä äärirajoilla harjoittelemalla 620 tuntia vuodessa, mutta silti jollakin tavalla sai nostettua määrän 900 tuntiin vuodessa.
Yhtenä tärkeänä menestymisen tekijänä Jauhojärvi mainitsi analyysin. Hänellä oli viikoittain checkpointeja, joiden avulla mitattiin urheilijan sen hetken kuntoa. Checkpointeja olivat esimerkiksi kilpailut ja testit. Urheilija oli kyseisellä hetkellä tasan yhtä hyvä, kuin mitä testi tai kilpailu osoitti. Tärkeintä mittaamisessa ja analysoinnissa oli kuitenkin se, että tuloksia pystyi vertaamaan aiempaan ja samalla nähtiin, ollaanko asetetuissa tavoitteissa ja pitääkö jotakin tekemistä muuttaa.
Hiihtomaajoukkueessa Sami oli pitkään senioriosastoa, minkä vuoksi valmennusjohto halusi usein lyöttää joukkueen nuorimmat yhteen hänen kanssaan. Tällä tavoin nuorimmat näkivät, kuinka paljon työtä ja uhrautumista menestyminen vaatii. Kokemuksen myötä urheilija oppii tekemään asioita tavoilla, jotka sopivat hänelle. Urheilijan on koko ajan oltava valppaana, tutkia menestymisen ja epäonnistumisen syitä ja oppia niistä. Avain kuten elämässä yleensäkin.
Kun kokonaisuus on kunnossa, on huomattavasti helpompi menestyä.
Kaiken kaikkiaan Samin puheenvuoro oli hyvinkin ajatuksia herättävä. Huippu-urheilijaa voi verrata helposti yritykseen, jolla on tavoitteet ja suunnitelmat. Vaikka urheilija on Sami Jauhjärvi Oy:ssa keulakuvana, toimii taustalla myös organisaatio, joka on sitoutunut 100 %:sti asetettuihin tavoitteisiin ja pyrkii tekemään parasta mahdollista tulosta.