Milla Sitomaniemi: Milla Verkkoasemalta, terve!

”Verkkoasema, Milla Sitomaniemi” kuuluu useimmiten linjan toisesta päästä, kun soitat Verkkoasemalle. Samoin tuki@atk -osoitteeseen lähetettyjen mailien ensimmäinen käsittelyvaihe kulkee pääasiassa minun kauttani. Vaikka suurimman osan työpäivästäni vietänkin fyysisesti työpisteeni ääressä, tehtävänä olevat asiat vaihtuvat tiuhaan. Yleensä työn alla on vähintään kolme eri asiaa enemmän ja vähemmän päällekäin, ja siihen väliin tietysti soi vielä puhelin…

Tyypillisesti tehtävänä on joku isompi asiakasprojekti, joka haukkaa suurimman osan päivittäisestä työajasta. Yleensä se on joku web-sivusto tai siihen liittyvä asiakaskohtainen järjestelmä. Silloin kuin uudet sivustot ovat muilla työstössä, minä teen muutoksia eri asiakkaiden olemassa oleviin järjestelmiin tai ohjeistan asiakkaita niiden käytössä. Vastailen kysymyksiin, otan vastaan bugiraportteja tai muutospyyntöjä ja teen korjauksia ja muutoksia koodeihin tai välitän tiedon niistä eteenpäin muille koodareille. Osa työpäivistä menee myös uusien koodareidemme opastamiseen. Julkaisujärjestelmien asennukset ja päivitykset ovat minun työlistallani myös.

Työpäivän jälkeen pyörähdän kotona vaihtamassa vaatteet ja suuntaan nelikavioisen personal trainerini luokse. Tallilla ja etenkin hevosen selässä on pakko keskittyä hetkeen, joten työasiat jäävät hyvin taakse viimeistään silloin. Joskus jätän kypärän kotiin ja nappaan mukaan kameran sen sijaan. Viisivuotias varsasta ratsuksi -projektini pakottaa minut ulkoilemaan ja liikkumaan joka päivä, muuten mukavuudenhaluisena en kyllä lähtisi vapaaehtoisesti pimeään ja räntäsateeseen, vaikka ulkoilu tuulettaakin päätä oivallisesti. Tallilta kotiin palaakin useimmiten varsin hyvällä tuulella oleva vaimo!

Loppuilta kuluukin sitten useimmiten sohvatuolissa (jonka olen ensin vallannut kissalta), kirja käsinojalla ja joku neule tai muu käsityö sylissä. Ilta venähtää aina liian pitkäksi huolimatta aamulla tehdyistä ”tänään mennään varmasti ajoissa nukkumaan”-päätöksistä, ja aamulla sitten onkin vaikea päästä edes suunnilleen ajoissa ylös sängystä. Onneksi olen aika nopea lähtemään sitten, kun pääsen liikkeelle. Mikä herättäisikään paremmin, kuin aamullinen parinsadan metrin bussille juoksu!

Sinua saattaa kiinnostaa myös

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Seppo

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Liza

#verkkisläiset – Tarinoita ruudun takaa: Sami